Mitä?

Minusta piti tulla filosofi. Olin päättänyt sen koulussa. Mutta ei tullut. Hyvästä yrityksestä huolimatta. Filosofia näytti oikealta tieltä, mutta kun se muuttui päivä päivältä kivikkoisemmaksi ja kuoppaisemmaksi, minä annoin periksi. Minulle opetettu filosofia oli oudolla tavalla triviaalia. Mietin mitä minussa on vikana kun se ei maistu. Tajusin sitten että vikaa voi olla muuallakin. Piti vain uskaltaa olla eri mieltä.

Haluan koettaa selittää tuntemaani olemassaoloa omilla ehdoillani ja koettamatta olla tukeutumatta hyväuskoisesti sellaiseen, jota en ymmärrä. Olen vahvasti sitä mieltä, että riippumatta siitä mitä tekee ja millaisessa yhteiskunnallisessa asemassa on, tulee kantaa vastuuta siitä mitä antaa toisten uskotella totena itselleen.

Kirous ja onni on ollut se, että olen ollut naiivi. Olen pitänyt kiinni siitä mikä on tuntunut oikealta sen sijaan että olisin mennyt sinne minne on odotettu menevän. Mielestäni yksimielisyys on useimmiten triviaalia. Nykyajan laumasieluisuus on minulle käsittämätöntä. Ihmettelen usein missä kaikki henkinen monimuotoisuus piileksii. Ehkä sitä ei enää ole. Lisäksi ylenmääräinen positiivisuus tuntuu ja näyttää teeskentelyltä. Se on enemmän maailman kieltämistä kuin myöntämistä ja siksi vaarallista. Se on valtiodemokratioiden pysyvä ongelma. Erimielisyys sen sijaan on kannanotto ja maailmankatsomus, joka sanoo, että jokaisen tulisi ajatella itse ja päätellä omista kokemuksistaan eikä toisten puheista.

Voi olla kova väite sanoa, ettei elämiseen tarvita tietoa. Siis etukäteistietoa. Mutta ei siihen todellakaan tarvita. Ei ainakaan ihmisen luomaa, ylöskirjaamaa eikä levittämää. Mutta sekään ei haittaa, jos kriittinen ajattelutaito on tallelle. Kaikkea tulisi epäillä ja ihmetellä. Me olemme tehneet elämästämme oppilaitoksen, jossa valmiista tiedosta ja toisilta oppimisesta on tullut elämisen edellytys. Täällä kaikille opetetaan jo pienestä pitäen, että tosiasioiden näkemiseen tarvitaan oikeaa tietoa, tiedettä, asiantuntijoita, validoituja ja konfirmoituja eksperttejä ja auktoriteetteja. Ihminen ei yksin pärjää. Mutta tähän en usko.

Me olemme pulassa, jos emme kuuntele itseämme, vaan vain niitä, jotka rahastavat ja hyötyvät tietämättömyydestämme. Emme me konsultteja tarvitse. Ihminen pärjää parhaiten omilla eikä toisten aivoilla. Todellinen kypsyytemme näkyy siinä, että osaamme lukea asiat rivien välistä, nähdä piiloagendat, propagandan ja aivopesun. Että ei tuijota kirjainta ja ettei logiikkaa pidetä viisautena. Tietoa voi hankkia kirjoista ja tallettaa kirjoihin, mutta viisautta ei. Viisaus tulee kuuntelemalla itseään, jos on sellainen kyky. Nykyiset järjestelmämme tosin yrittävät hävittää herkkyytemme. Mitään ei tarvitse tietää etukäteen, pitää vaan olla hereillä.

Mutta huomatkaa: vaikka marisenkin jatkuvasti, se ei tarkoita, että pelkästään vihaisin asioita, joista kirjoitan. Ihminen, joka ei välillä marise, ei kyllä mistään välitäkään!

%d bloggers like this: